Miekkailuseuraa puuhataan Lappeenrantaan, uutisoi sanomalehti Etelä-Saimaa lauantaina 22. päivänä lokakuuta 1955:
” Lappeenrannassa on miekkailun harrastajia enemmän kuin luulisikaan. Kun täällä pidettiin nykyaikaisen 5-ottelun SM-kilpailut, osoitti miekkailukilpailujen yleisömäärä, että tätä jaloa urheilua kohtaan tunnetaan suurta mielenkiintoa. Julkisuudessakin on käyty keskustelua ja esitetty toivomuksia siitä, että Lappeenrantaan olisi perustettava miekkailun harrastajille erikoisseura.
”Miekkailuseuran perustamiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin”, kertoi kapteeni Risto Seppälä, joka on tämän urheilulajin harrastaja ja A-luokan mies jo vuosien takaa. Hän kertoi, että paikkakunnalla on vanhoja hyviä miekkailijoita, jotka varmaan tervehtisivät ilolla seuran perustamista. 5-ottelussa taas miekkailu on se laji, jossa eniten tarvitsee valmennusta ja ohjausta. Nykyään kilpailevia 5-ottelijoita täällä on ainakin Taalikka, Sirola, Tarnanen, Hätönen ja Tiainen ja harrastus 5-ottelua kohtaan on lisääntymässä.
Kun seura saadaan perustetuksi – jota varten asianharrastajia pyydetään kokoontumaan huomenna upseerikerholle – voidaan järjestää harjoituspaikat. Aloitteleville saadaan ohjausta paikkakunnan omista voimista ja Miekkailuliitto on luvannut vielä tänä syksynä lähettää muutaman maan parhaista miekkailijoista Lappeenrantaan antamaan näytöksen ja ohjaamaan harrastelijoita.
Miekkailuharrastusta ei aiota suinkaan pitää yksistään varuskunnan piirissä, vaan perustettavaan seuraan ovat yhtä tervetulleita myös siviilijäsenet. Miekkailu on urheilu, joka kehittää ennen kaikkea nopeutta ja huomiokykyä, se sopii nuorille ja vanhoille ja myös naisille.
Asiasta kiinnostuneita pyydetään saapumaan huomenna sunnuntaina upseerikerholle klo 14, jolloin asiasta keskustellaan ja jos mahdollista, päätetään seuran perustamisesta.”
Lappeenrannan upseerikerholle kokoontuikin uutisen kutsumana kaksitoista henkilöä. Kokous, jonka puheenjohtajana toimi yliluutnantti Paavo Miettinen ja sihteerinä kersantti Paavo Tarnanen, päätti perustaa Lappeenrantaan miekkailuseuran, jonka nimeksi tuli ”Saimaan Säilät”, ja jonka pääasiallisena toimialana ja tarkoituksena on miekkailuharrastuksen lisääminen ja taidon kohottaminen. Yhdistyksen ensimmäiseen hallituksen jäseniksi valittiin puheenjohtajaksi diplomi-insinööri Pentti Salla, kapteeni Risto Seppälä, yliluutnantti Paavo Miettinen, kersantti Paavo Tarnanen, luutnantti Pentti Sirola, hammaslääkäri Yrjö Laurila ja opiskelija Aulikki Tarnanen. Salla hoiti tehtäväänsä vuoteen 1971 asti.
25. päivänä lokakuuta perustettu seura anoi 1955 jäsenyyttä Suomen Miekkailuliittoon ja ilmoitti samalla liittyvänsä SVUL:n Etelä-Karjalan piiriin. Seura merkittiin yhdistysrekisteriin 9. päivänä toukokuuta 1956.
Jo ensimmäisenä toimintavuotenaan seura järjesti näytösottelun lähinnä virittääkseen harrastusta miekkailuun. Tässä vaiheessa liittyi seuraan rautatievirkamies Rainer Korhonen, josta tuli seuran varapuheenjohtaja ja toiminnanjohtaja. Aikaisemmin Viipurissa miekkailua harjoitellut Korhonen koulutti seuraavien vuosien aikana seuran miekkailijakaartin, josta osa oli hänen omia poikiaan. Koulutuksessa keskityttiin florettimiekkailuun. Jäsenistö saatiin pääasiassa oppikouluista, mikä oli sikäli epäedullista, että siirtyessään muualle opiskelemaan seuran kouluttamat nuoret samalla poistuivat yhdistyksen jäsenistöstä. Uskollisena jäsenenä perustamiskokouksesta lähtien mainittakoon erityisesti Eino Käyhty, joka aktiivisesti oli mukana seuran toiminnassa 1980-luvun lopulle saakka.
Seura osallistui aktiivisesti Suomen Miekkailuliiton toimintaan ja sai liitolta sekä ohjaustukea että rahallista avustusta. Ohjaajina Helsingistä käsin vierailivat Lappeenrannassa Erkki Kerttula ja Kauko Jalkanen.
Seuran perustamisvuonna Saimaan Säilissä oli 27 ja vuonna 1959 jo 39 jäsentä.
Ensimmäinen harjoittelupaikka saatiin Taikinamäen kansakoululta, josta siirryttiin Linnoituksen jatkokoululle, Lappeenrannan Lyseolle ja vuonna 1959 Lappeenrannan Sairaanhoito-oppilaitokselle. Harjoituksia pidettiin yleensä kaksi kertaa viikossa. Niiden lisäksi järjestettiin kesäisin harjoitusleirejä, joista suurin oli Päiviön saaressa 1960. Vuoteen 1965 mennessä voitiin katsoa kaikkien seuran aktiivijäsenten osallistuneen Suomen Miekkailuliiton järjestämille kursseille. Kilpailutoiminta oli jäsenten välistä, osallistuttiin piirin mestaruuskisoihin sekä Suomen B-mestaruuskisoihin ja nuorten SM-kisoihin. Erikoisuutena oli kilpailutoiminta Lappeenrannan varuskunnan kanssa. Mitään loistavia tuloksia seura ei toimintansa alkuvaiheissa saavuttanut, mikä johtui lähinnä siitä, että nuoret siirtyivät muille paikkakunnille opiskelemaan tai töihin. 1960-luvun puolivälin jälkeen vetäjien puhti loppui ja toiminta katkesi. Seuraa ei kuitenkaan lakkautettu, kun paikkakunnalta uskottiin myöhemmin löytyvän vielä uusia kouluttajavoimia.
Vuosien 1969 ja 1970 aikana harrastus alkoikin elpyä. Sairaanhoito-oppilaitoksen salille kokoontui silloin tällöin miekkailijoita harjoittelemaan. Mukana olivat mm. Jorma Kanerva, Ismo Rintamäki ja Ilari Saarinen sekä Helsingistä Lappeenrantaan muuttanut maajoukkuemiekkailija Ilkka Seppänen. Seppänen oli aikaisemmassa seurassaan Miekka-Miehissä toiminut kouluttajana. Koulutuspuuhaa hän sai Lappeenrannastakin. Tapahtui käänne kohti seuran uutta vireää toimintakautta.
Jälleen oli koossa riittävän suuri joukko innokkaita miekkailun harrastajia pitämään yllä säännöllistä seuratoimintaa. Mukaan oli saatu mm. paikkakunnalle juuri muuttanut seuratoiminta- ja urheilumies Niilo Alatalo, joka aikaisemmin oli johtanut miekkailujaostoa Korian Ponnessa.
Seuran puheenjohtajaksi valittiin Ilkka Seppänen, varapuheenjohtajaksi Pentti Salla, sihteeri-toiminnanjohtajaksi Niilo Alatalo, rahastonhoitajaksi Leena Tarenius sekä johtokunnan muiksi jäseniksi Ismo Rintamäki, Jorma Kanerva ja Ilari Saarinen. Vuosina 1971 ja 1972 tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettiin seuran jäsenmäärän lisääminen. Tämä oli tehtävä varovaisesti, koska ohjaajavoimia oli vähän. Silloin tällöin saatiin harjoituksiin ohjaajia Helsingistä. Esimerkiksi liiton kambodzalainen päävalmentaja Bac H Tau kävi vuonna 1972 useita kertoja opettamassa lappeenrantalaisia. Harjoituspaikkoina olivat Lappeenrannan sairaanhoitajaopisto sekä Linnoituksen koulu. Vuodesta 1972 alkaen otettiin aktiivisesti osaa SVUL:n seuravalmentajakoulutukseen niin, että Saimaan Säilillä oli pian kaksi omaa A-valmentajaa, kaksi B-valmentajaa ja suuri joukko C-valmentajakurssin suorittaneita jäseniä. Useita hyviä kilpailutuloksiakin saavutettiin. Suomen Miekkailuliitto korotti vuosien 1971 – 75 aikana seitsemän Saimaan Säilien miekkailijaa A-luokkaan.
Seuran kehittäminen ja vetäminen on ollut pääasiassa muutamien innokkaiden paikkakunnalla pysyneiden toimijoiden varassa. Seppänen hoiti ensimmäisenä puheenjohtajakautenaan tehtävää 11 vuotta. Alatalo puolestaan toimi vuodet 1971-91 uutterana ja intohimoisena toiminnanjohtajana elämänsä loppuun saakka. Ilari Saarinen sai puheenjohtajan tehtävät kymmeneksi vuodeksi v. 1982-1991, minkä jälkeen hän siirtyi sihteeri-toiminnanjohtajaksi yli 20 vuodeksi. Samalla hän on toiminut seuran päävalmentajana ja miekkailunohjaajana sekä ollut seuratoiminnan ratkaiseva ylläpitäjä näiden vuosien ajan. Lukemattomia kertoja Saarinen on jaksanut viedä junioreita kisoihin ja leireille niin kotimaahan kuin ulkomaille. Ilkka Seppäsen toinen puheenjohtajakausi ajoittuu vuosille 1994 – 2001 sekä kolmas kausi vuosille 2005 – 2011. Muita puheenjohtajia ovat olleet Jorma Kanerva 1992-1993 sekä Henrikki Pantsar 2002-2004.
Koko 1970-luvun ajan jäsenmäärä kasvoi vuosittain. Vuonna 1976 ylitettiin 100 jäsenen raja. Tuosta eteenpäin kasvu hidastui. 1980-luvun alkupuolella seurassa jäsenmäärä oli korkeimmillaan 126. Toiminta oli vilkkaimmillaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuolella. Nuorison voimakas muuttaminen pois Lappeenrannasta näkyi taas seurassa. Jäsenmäärä aleni jyrkästi 1990-luvulla suuren seuraohjaajajoukon muutettua paikkakunnalta ja oli alhaisimmillaan vuonna 2000, jolloin aktiiveja oli mukana vain 32. Siitä määrä voimistuneen nuorisotoiminnan myötä kääntyi taas kasvuun. Vuonna 2011 seurassa oli noin 50 aktiivista jäsentä.
1970-luvulla harjoituspaikkoja oli vaihdeltava aika-ajoin. Sairaanhoito-oppilaitoksella ja Linnoituksen koululla oli pitkään käytettävissä hyvät salit. Kesäisin turvauduttiin mm. Lauritsalan seurakunnan saliin ja jäähallin katsomotiloihin sekä Linnoituksen käsityöläistupiin, harjoiteltiinpa työpäivän päätyttyä jopa Pohjoismaiden Yhdyspankin konttorissa.
Vuonna 1982 Lappeenrannan Urheilutalolle saatiin harjoitustila pelkästään miekkailua varten. Urheilutalon remontin yhteydessä uimahallin pukusuojan alapuolella olleeseen maapohjaiseen käytävään rakennettiin betonilattia. Siihen saatiin kaksi peräkkäin olevaa miekkailualuetta. Tilaan liittyi ”sivulaiva”, johon sijoitettiin pukuhuoneet. Sivulaivaan jäi tilaa vielä jonkin verran varuste- ja toimistokaapeille sekä vähän vapaata lattiatilaa, joka soveltui mm. miekkailuoppituntien antamiseen ja pyörätuolimiekkailuun.
70-luvulla toimintaa kehitettäessä järjestettiin seuraotteluita esim. tamperelaisten Kalpaveljien ja Hämeenlinnan Seudun Miekkailijoiden kanssa. Lisäksi käynnistettiin ”Maakuntaseurojen Mestaruuskisat”, joihin ei otettu mukaan pääkaupunkiseudun miekkailijoita, jotta vastus aluksi ei olisi ollut liian ylivoimaista. Pikkuhiljaa taitotaso Lappeenrannassa nousi ja moni seuran jäsen pääsi jo maajoukkueeseenkin Suomea edustamaan.
Toiminnalle ovat olleet leimaa antavaa hyvät pitkäaikaiset suhteet virolaisiin, venäläisiin ja puolalaisiin miekkailupiireihin. Naapureita on vuosien saatossa kutsuttu monasti mukaan harjoitus- ja kilpailutilaisuuksiin Lappeenrantaan. Ystävyysseurojen leireillä ja kilpailuissa on myös käyty heidän luonaan.
Suurimpia kilpailuja, joita seura on järjestänyt vuosittain, on pidetty eri koulujen tai varuskunnan voimistelusaleissa tai Lappeenrannan Urheilutalon isommissa tiloissa. Niissä on pidetty useita kansallisia ja kansainvälisiäkin kilpailuja sekä SM-kisoja. Yhteistyö muiden Itä-Suomen miekkailuseurojen kanssa on ollut vilkasta. Muistorikkaimpiin kilpailuihin lukeutuu seuran 25-vuotisjuhlakilpailut Lappeenrannassa 1985. Silloin mukana oli myös Viron maajoukkue, joka pääsi matkustamaan ensimmäistä kertaa kilpailumatkalle Suomeen sen jälkeen, kun Neuvostoliiton Miekkailuliitto vuonna 1972 oli kieltänyt heiltä kilpailumatkat ulkomaille. Myös Suomi-Viro kalpamaaottelun järjestäminen Lappeenrannassa 1991 juuri ennen Viron itsenäistymistä oli merkittävä tapahtuma seuran historiassa.
1980- ja 1990-lukujen taitteessa Saimaan Säilille syntyi junioritoimintaan kohdistuneita aktiivisia kontakteja mm. Leningradin Urheilukoulun ja Viipurissa toimineen miekkailuseuran kanssa. Yhteydet Viipuriin ovat säilyneet edelleen ja lisäksi 2000-luvun puolella on tehty melko säännöllistä nuorisoyhteistyötä pietarilaisen miekkailuseura Startin kanssa. Kilpailukontaktit Venäjän armeijan urheiluseuran miekkailijoiden (SKA-FC) veteraanien kanssa ovat olleet jatkuvia vuodesta 2006 alkaen.
Vuoden 2011 loppuun mennessä 41 seuran miekkailijaa oli saanut jossain sarjassa SM-mitalin. Seuran jäsenten saavuttamien SM-mitalien määrä oli tällöin yhteensä 107. Ilkka Seppänen ylsi yleisessä sarjassa henkilökohtaiseen mestaruuteen säilällä vuosina 1974 ja 1975. Nuorten sarjoissa mestaruuksia ovat voittaneet Kitte Järvenpää, Kari Vilhunen ja Antti Vento floretilla sekä Antti Vento, Juha Soikkeli ja Anna Meuronen kalvalla. Veteraanin mestaruuksia ovat saavuttaneet Jyrki Pietiläinen, Niilo Alatalo ja Ilkka Seppänen kalvalla ja lisäksi Ilkka Seppänen floretilla. B-luokan Suomen mestaruuteen ovat yltäneet Jorma Kanerva, Eino Halonen, Juha Soikkeli, Antti Vento ja Outi Oikkonen floretilla sekä Juha Käyhty kalvalla.
Merkittävä seuratoiminnan vuotuinen tapahtuma on vuodesta 1971 alkaen ollut Asinsaaren miekkailuleiri. Vuonna 2011 viikon pituinen leiri järjestettiin Lappeenrannan kaupungin leirialueella Taipalsaarella jo 41. kerran. Leirien järjestämiseen Asinsaaressa ryhdyttiin siksi, että Saimaan Säilien miekkailijat saisivat siellä monipuolisempaa valmennusta kuin mitä omat seuravalmentajat pystyvät harjoitussalilla antamaan. Vuosien saatossa seuran jäsenet ovat rakentaneet saaren maastoon seitsemän miekkailualuetta. Leirillä on asuttu pääsääntöisesti teltoissa, vaikka 2000-luvun puolella majoittuminen myös mökkeihin on ollut mahdollista. Lappeenrannan kaupungin emännät ovat huolehtineet ruoan valmistuksesta. Harjoitukset ja pelit urheilukentällä sekä jokailtainen saunominen ja uinti Saimaassa ovat aina täydentäneet miekkailuharjoitusten ohjelmaa.
Ensimmäiselle leirille kutsuttiin valmentajaksi Erkki Kerttula. Miekkailunopettaja Kauko Jalkanen oli 1970-luvulla läsnä melkein kaikilla leireillä jakamassa miekkailutaitojaan nuorille miekkailijoille. Valmentajia Asinsaareen on kotimaisten valmentajien lisäksi kutsuttu Venäjältä, Puolasta, Virosta ja Isosta Britanniasta. 1980-luvun puolivälistä alkaen päävastuu valmennuksesta on ollut virolaisilla valmentajilla. Tõnu Nurk, aikanaan Viron miekkailuliiton toiminnanjohtaja ja Viron olympiajoukkueen päävalmentaja on johtanut valmennusta ainakin 25 kesänä. Mukanaan hänellä on ollut kaksi tai kolme muuta valmentajaa sekä ryhmä nuoria virolaisia miekkailijan alkuja leiriläisinä. Jüri ja Juhan Salm olivat leirillä mukana noin 11-12 -vuotiaina. Vartuttuaan aikuisiksi veljekset valmistuivat miekkailunohjaajiksi. Jüri Salm nimitettiin Viron Miekkailuliiton toiminnanjohtajaksi vuonna 2010. Hekin ovat jo useana vuonna valmentaneet Asinsaaressa.
Osanottajiksi leirille on perinteisesti kutsuttu miekkailijoita myös muista kotimaisista sekä ulkomaisista seuroista. Leirillä on eri vuosina järjestetty liiton valmennus- ja koulutustapahtumia. Lisäksi Ilmavoimien 5-ottelijat ovat useina kesinä pitäneet siellä viimeistelyharjoituksia ennen ilmavoimien 5-ottelun MM-kisoja. Pääpaino leireillä on kuitenkin ollut juniorien kouluttamisessa. Kun Asinsaaren leiri otettiin Miekkailuliiton minijunioritoiminnan piiriin vuonna 2006 ja samalla leirin yhteydessä alettiin järjestää liiton viralliseen kilpailuohjelmaan kuuluneita minijuniori- ja juniorikisoja kalvalla, osanottajamäärä kasvoi 30 – 40 osanottajan tasolta 50 henkilön tasolle.
Lokakuussa 2007 Saimaan Säilät otti ensimmäisenä seurana Suomessa ohjelmaansa pyörätuolimiekkailun. Toiminnan käynnistäjinä ja ohjaajina toimivat Ilkka Seppänen sekä Ilari Saarinen. He kävivät hakemassa oppia lajiin Varsovassa järjestetyltä pyörätuolimiekkailuleiriltä, jossa Puolan maajoukkue valmistautui Pekingin paralympialaisiin. Pyörätuolimiekkailua on harjoiteltu Lappeenrannassa toiminnan käynnistämisestä lähtien pienessä ryhmässä kerran viikossa. Alkeiskoulutus tapahtui florettia käyttäen ja siitä on sitten siirrytty kalpamiekkailuun. Pyörätuolimiekkailijoille pidettiin aluksi omat erilliset harjoitukset, mutta myöhemmin heidän harjoituksensa siirrettiin seuran normaalien harjoitusten yhteyteen, jolloin pyörätuolimiekkailijat saattoivat harjoitella yhdessä myös seuran muiden miekkailijoiden kanssa. Pyörätuolimiekkailu on tuottanut harrastajilleen runsaasti liikunnan iloa ja parantanut selkeästi aktiivisten harrastajien kuntoa ja istumatasapainoa.